Ihmisen toiminta

Me ihmiset olemme osa luontoa. Emme asuta suurenmoista maailmaamme yksin, vaan jaamme sen lukemattomien kasvi- ja eläinlajien kanssa. Olemme lajina kuitenkin muokanneet maapalloa poikkeuksellisella voimalla. Toisinaan tämän muokkaamisen seuraukset ovat olleet muun luonnon kannalta haitallisia, jopa kohtalokkaita.

Suomen luonnostakin löytyy paljon esimerkkejä ihmisen toiminnan seurauksista. Esimerkiksi tehometsätalous ja vanhojen metsien hävittäminen ovat ajaneet kolopesijät, kuten tikat, pöllöt ja tiaiset, ahtaalle. Liikenteen vilkastuminen vaatii lukemattomia eläinuhreja joka vuosi. Erityisesti siileille autot ovat yhtä suurimmista uhkista.

Roskaaminen voi johtaa eläinten vammautumiseen ja kuolemaan, tuholaismyrkyt päätyä väärien eläinten suihin ja luonnontilaisten maisemien häviäminen joidenkin eläinlajien harvinaistumiseen tai katoamiseen. Luontoon tahallisesti päästetyt tai karanneet eläimet ovat aiheuttaneet paikoin vakavaa haittaa alueen alkuperäiselle eläimistölle.

(Teksti jatkuu kuvan jälkeen.) 
Kolopuiden harvinaistuessa monet linnut kärsivät asuntopulasta. Tämä lehtopöllö oli juuttunut muoviputkeen, jota se oli mennyt tutkimaan pesäpaikkaa etsiessään. Onneksi talon asukas havaitsi pöllön pinteen ja lintu saatiin lyhyen hoidon jälkeen palautettua omalle asuinalueelleen. Kuva: Päivi Ylikorpi

Me ihmiset voisimme siis ottaa ympäröivän luonnon eläimineen monin tavoin nykyistä paremmin huomioon toiminnassamme. Eläinten huomioiminen alkaa niiden elämän kunnioittamisesta. Sitä ovat eläinten elinympäristöjen suojelu ja säilyttäminen roskattomana sekä se, että eläimiä ei tarpeettomasti häiritä. Luonnon kiertokulkuun ja eläinten elämään ei pidä puuttua ilman painavaa syytä.

Tälle sivustolle on kerätty tietoa siitä, millaisin valinnoin ja teoin luonnoneläimiä voi auttaa. Sivustolla myös käsitellään tavallisimpia tilanteita, joissa eläimet voivat tarvita ihmisen apua. Toisaalta sivustolla varoitetaan tilanteista, joihin puuttumalla aiheutetaan vain vahinkoa. Eläinlajit tai -ryhmät, joista kansalaisilla herää erityisen usein kysymyksiä, on käsitelty tarkemmin erikseen.